Ihanuus joulukalenteri: Luukku 2

Eilen siis kerroin miksi mielestäni tälle joulukalenterille on tarvetta. Tänään kerron, miten löysin sen ihanuuden, josta itse puhun. Alkuun kerrottakkoon kuitenkin vielä, että tämän postauksen jälkeen alkaa tulemaan enemmän sitä ihanuusjuttua. Nämä kaksi ekaa postausta ovat lähinnä pohjustusta vielä.

Itse aloin cosplayaamaan vuoden 2008 Animeconissa. Silloinen poikaystäväni teki kaverinsa kanssa ensimmäisen cossinsa sinne ja pitihän sitä itsellekin jotain saada. Omaa asuani en vielä silloin pitänyt varsinaisena cosplayna, mutta siitä se lähti. Ensimmäisen asuni minulle teki siis ystäväni pikkusisko.

Jonkinlainen Cait Sith haalari. 

Vuoden 2009 Traconissa cossasin uudestaan ja tällä kertaa äitini teki asuni minulle suurimmaksi osaksi. Olin tekemisessä hiukan mukana, mutta tuolloin en vielä edes kuvitellut tekeväni asuja itse. Vuoden 2010 Bakaconiin teinkin kuitenkin sitten jo oman asuni kokonaan. Välissä oli pitkähkö tauko, kun cosplay rintamalla ei omalta osaltani tapahtunut mitään. Bakaconin jälkeen sanoisin alkaneeni ns. ''oikeasti'' cossaamaan. 

Cosplayn ihanuuden sellaisena kuin sen nykyään nään löysin kuitenkin vasta tämän vuoden alussa. Kyllä, siihenkin saakka olin pitänyt cosplaysta. Aika usein tein cosplayta kuitenkin ajatellen muita. Olin toki valinnut itselle mieluisia hahmoja, mutta samalla jättänyt joitain tekemättä, koska en tiennyt miten muut niihin suhtautuisivat. Vuoden 2011 Traconissa olin kisaamassa Eternal Sonatan Violalla. Sain tuomaristolta kehuja, ja miksi en olisikaan saanut. Olinhan tehnyt pukuani ainakin kaksi kuukautta lähes koko ajan, käyttänyt aikaa ja vaivaa, opetellut uusia tekniikoita ja ostanut kalliit materiaalit. Kun en sitten sijoittunutkaan, olin todella pettynyt. Kaikki Violan eteen näkemäni vaiva tuntui täysin turhalta. Traconin jälkeen annoin itselleni aikaa pois cosplayn parista. Katsoin enemmän animea kuin pitkään aikaan ja talvikaudella Fate/Zeron alkaessa löysin taas cosplay intoni Irisvielin muodossa. Olin jo aikaisemmin lukenut Fate/Zeroa ja ihastunut Irisvieliin ja kun animen alkaessa referenssikuvien määrä nousi räjähdysmäisesti oli Iri vaan pakko saada tehdä. 

Irisviel oli jotain ihan täysin muuta verrattuna kaikkeen mitä olin aikaisemmin tehnyt. Iri oli mukava päällä, mukava tehdä ja silti niin ihana hahmo. Tajusin, että cosplay voi olla myös rentoa. Tajusin, että sillä ei oikeasti ole mitään väliä tunnistaako monet oman hahmoni. Irin myötä todella löysin kaiken sen ihanuuden mistä nyt lopun kuukauden tulen puhumaan. Siitä ja paljosta muusta. 

Kerrottakoon, että joitain asioita on saatettu liioitella tässä tekstissä. Kerrottakoon myös, että Iriin liittyviä positiivisia fiiliksiä on yllättävän vaikea kuvailla totuudenmukaisesti näin pitkän ajan jälkeen, mutta toivottavasti kuitenkin välittyi edes hiukan kuinka käänteentekevä Iri oli minulle. 

 Niin ihana...

...Irisviel.