CosplayGaala: Karuta Roromiya ja Cosplay ON ihanaa!

Samana viikonloppuna olin myös DesuTalksissa, mutta jätän siitä tekstien kirjoittamisen muille. Kivaa kuitenkin oli taas. CosplayGaala on kuitenkin tosiaan se, mistä tällä kertaa kirjoittelen, koska siitä saattaa jopa olla itsellä jotain järkevää omakohtaista sanottavaa.

Alun perin tarkoitushan oli tehdä Himari, mutta koska tein myös ohjelman CosplayGaalaan, jouduin viimeisellä viikolla asettamaan sen valmistumisen cossin valmistumisen edelle. Ohjelma valmistui keskiviikkona enkä silloin olisi enää kerinnyt saamaan Himaria valmiiksi ilman loppujen öiden valvomista. Valvominen ja minä ei sovita yhteen, joten päätin siirtää Himarin tekemisen suosiolla myöhemmäksi. Harmitti kyllä todella paljon. Huomasin kuitenkin haluavani tehdä jonkin cossin ja päädyinkin hyvin nopeasti penkomaan peruukki- ja kangaskaappiani. Lopulta ajatus lähtikin sitten juuri tilaamistani ja myös blogin puolella esitellyistä piilolinsseistä.

 Ja tähän sitten päädyin: Karuta Roromiya yhdessä asussaan. 

Karuta tosiaan kasaantui keskiviikon ja torstain aikana. Hame, sukat ja kauluspaita löytyi ihan suoraan omasta vaatekaapista. Kengät on Chitandassa ja Kurossa käytetyt ja piilolinssit tosiaan löytyi valmiina. Paita ja peruukki olikin sitten ne jutut, jotka kyllä löytyivät kotoa valmiiksi, mutta kokivat muodonmuutoksen. Paita oli alunperin vaalean beige ja sitä varten ostin pesukoneessa käytettävän kangasvärin. Olisikohan sen värin nimi ollut Powder Pink? Näin muistelisin. Otin paitaa myös hiukan sisään kummaltakin sivulta. 

Which one should I eat first? 

Niin ja se peruukki. Alun perin pituutta kyseiseltä yksilöltä löytyi 100cm ja voi että kun itketti, kun se piti pätkäistä. Karutan peruukki on tähän saakka monimutkaisin juttu, mitä olen peruukkien parissa tehnyt. Ehkä kertoo jotain kokemattomuudestani peruukkien kanssa. Yleensä ihastun hahmoihin, joilla on pitkät, avoimet hiukset. Tällä kertaa pääsinkin siis kokeilemaan jotain ihan  muuta. Noin niin kuin periaatteessa, koska Karutalla on letit, olisi pitänyt peruukkiin tehdä siisti jakaus taakse ja lisätä kuitua peittämään verkkoa, mutta olinkin ovela ja päästin itseni helpommalla. Koska Karutan letit ovat löysät, ei näkyvä jakaus ollut tarpeellinen. Sen sijaan jätin jo letittäessä takaosat löysälle ja kun letit olivat valmiit löysäsin vielä itse lettejä hiukan. Lopuksi vedin hiukan takana olevia hiuksia peittämään verkon ja kiinnitin kyseiset hiukset pinnillä ihan peruukin alaosaan niskaan. Tarkemmin voi kysellä, jos kiinnostaa eikä tuosta saanut mitään selvää :D

Pukuna Karuta oli siis todella helppo tehdä ja päällä pitämisessäkin suurin ongelma oli välillä valuvat sukat. Sen sijaan Karutana oli oikeasti aika vaikea poseerata. Sarjan nähneet tietää, millainen Karuta on. En edes oikein osaa kuvailla Karutaa teille, jotka sarjaa ette ole nähneet, mutta ainakaan Karutaa ei voi kovin ilmeikkääksi kuvailla. Olikin oikeasti aika haastavaa koittaa miettiä, miten kuviin saisi sitä oikeaa fiilistä vaikka nyt vähän hymyilisinkin. En kuitenkaan olisi pystynyt tai halunnut olla kuvissa ilmeetön. Loppujen lopuksi taisin päätyä koittamaan hymyillä, mutta pehmeästi. Glorian valotkaan ei ole ne mitkään otollisimmat kuvaamiselle, mutta mielestäni onnistuimme saamaan kivoja kuvia. Kaikki kehystetyt kuvat kuvasi muuten Jarmo Nyberg. Rekvisiitaksi päätyivät lauantaina ostetut Pockyt. Niitä sitten kuvatessa mutustelin. Viime kerrasta olikin jo vuosia. 

 I'm so going to eat you up :3

Ehkä sitä pitäisi jotakin muutakin Gaalasta sanoa? Saatoin nimittäin tosiaan taas käydä lavalla. Ja taas kerran eri merkeissä kuin aikaisemmin. Pidin siis CosplayGaalassa ihan ensimmäistä kertaa ohjelmaa aiheella Cosplay ON ihanaa! Olen jonkin verran esiintymiskammoinen, tai jos ihan tarkkoja ollaan pelkään yleisölle puhumista. Tietäjät tietää miksi, en nyt siihen mene sen tarkemmin. Joka tapauksessa lavalle meneminen pelotti ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Ennen olen lähinnä jännittänyt ja nyt siis ihan oikeasti pelotti. Mutta, selvisin lavalle, ja jo siitä olen itse ylpeä! 

Uskalsin mennä lavalle :3 Ja puristin muistiinpanojani kuin ne vois pelastaa mut.

Itse ohjelman onnistumisesta en ihan oikeasti osaa itse oikein sanoa mitään. Tai siis, mistäpä minä tietäisin miten se meni. Se ei mennyt niin kuin olin suunnitellut, mutta milloin mikään ikinä menee. Aika kuitenkin kului lavalla yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä se puoli tuntinen minulle varattua aikaa olikin jo ohi. En kyllä yhtään osaa sanoa nähdäänkö minua uudestaan lavalla ohjelmanpitämisen merkeissä. Olisi hienoa, parasta ja ihanaa saada jonkinlaisia kommentteja ja ihan oikeaa kritiikkiäkin ihan sille varalle, että tietäisin kannattaako edes harkita toiste lavalla paluuta samoissa merkeissä.

Have a Pocky?

Mikäli et ohjelmaani ollut katsomassa (tai vaikka olitkin), ja kaipaat muistutusta miksi cosplay onkaan niin ihanaa, niin palaile tänne joulukuun alusta alkaen. Koko joulukuun ajan tulen nimittäin levittämään cosplayn ilosanomaa meille ikuisille pessimisti suomalaisille ihanuus-joulukalenterin merkeissä. Vihdoinkin aihe, josta jaksaa kirjoittaa vaikka joka päivä :3

 Oma lempikuva tietysti vikaksi.

Loppuun tahdon vielä esittää jokaiselle tänne saakka päässeelle saman kysymyksen, jonka esitin kuulijoilleni CosplayGaalassa: Miksi juuri sinusta cosplay on ihanaa? Olet sitten itse cossaaja tai conkävijä, tahdon vain tietää! 

Ja hei, cossaajat, sovitaankos, että unohdetaan jo se iän ikuinen cosplayhin, tuskaan ja teeskentelemiseen liittyvä sanonta. Olisko jo pikkuhiljaa aika näyttää tämän ihanan harrastuksen hyvät puolet sen ainaisen surkuttelun ja sufferoinnin sijaan?

-Lilian